Historiallinen Savoy-teatteri
Keväällä 1936 Eteläesplanadin ja Kasarmikadun kulmassa sijainneet rakennukset purettiin uudisrakennuksen tieltä. Omistaja A.Ahlström antoi uudisrakennukselle nimeksi Industripalaset. Nimensä mukaisesti 1937 valmistuneeseen rakennukseen otettiin vuokralaisiksi ainoastaan teollisuuselämää lähellä olevia yrityksiä. Rakennukseen sijoitettiin myös ravintola Savoy ja elokuvateatteri Savoy. Teatterissa oli 845 paikkaa ja tarvittavat aputilat elokuvien esitystä varten: konehuone ja yleisölämpiöt. Koska elokuvaesitysten väliajalla esitettiin hupailuja ja musiikkia, näyttämöaukon edessä oli myös pieni orkesterimonttu ja valkokankaan edessä pieni esiintymislava, jonka molemmin puolin oli viisi pukuhuonetta.
Elokuvateatterin ja koko rakennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Jung & Jung. Vaikutteita teatterin suunnitteluun otettiin mm. Saksasta ja Itävallasta. Esikuvana on mainittu myös mm. Radio Music Hall New Yorkissa. Teatterin alkuperäisvalaisimet valmistettiin erikoistilauksena Iittalassa Gunilla Jungin suunnitelmien pohjalta. (Arkkitehti-lehti ARK 1937)
Ensimmäinen yleisöesitys elokuvateatteri Savoyssa oli 1.9.1937, jota edelsivät kaksi kutsuvierasnäytäntöä saman vuoden elokuussa. Avajaisnäytännössä esitettiin elokuva Vaarojen laiva, jonka myrskykohtauksessa hyödynnettiin valkokangasta laajentamalla kankaan kokoa ja korottamalla äänen volyymia kesken esityksen. Esityksessä oli muutenkin taitavasti rakennettua shown tuntua. Esirippuja oli kaksi. Salin pimetessä näyttämöaukon peittävä samettiverho avautui ja paljasti näyttämön takaosan hopealameeverhon, jota elävöitti värivalojen leikki. Takaverho lipui syrjään valojen sammuessa ja elävä kuva ilmestyi valkokankaalle. Vahtimestareita oli enimmillään kolme ja heillä oli yllään tummansiniset univormut. Myös univormupukuisia paikannäyttäjätyttöjä ja -poikia oli kaksi etu- ja takapermannolla sekä yksi parvekkeella. (Aito Mäkisen haastattelu 9.8.1986, teatteripäällikkönä Savoyssa 1950-luvulla)
Sodan aikana Savoyta käytettiin ensimmäisen kerran revyy-esityksiin, jotka järjestettiin elokuvaesitysten jälkeen. Tapahtumien järjestäjänä toimi mm. ruotsalainen Palle Hagman, joka toi vierailulle mm. kuuluisan tanssijan Josephine Bakerin. Sodan jälkeen teatterissa esitettiin yönäytöksinä, uudenvuoden- ja vappuaaton iltana, Helsingissä toimineen Punaisen Myllyn esityksiä. 1950-luvulla teatterissa tehtiin myös useita levytyksiä elokuvaesitysten jälkeen yöllä.
Helmikuussa 1944 teatterin kohdalle Kasarmikadulle putosi pommi, joka vaurioitti pahoin rakennusta. Väliaikaisiksi tarkoitetut teatterin ulko-ovet olivat käytössä peräti 1990-luvun alkuun asti. Vuodesta 1937 vuoteen 1953 teatteria hoiti johtaja Nils Dahlström. Ensin yhteistyössä Suomi-Filmin kanssa ja vuodesta 1943 itsenäisenä yrittäjänä. Vuodesta 1953 vuoteen 1983 teatteria piti merikapteeni Lars Nilsson. Hän oli hyvin karismaattinen henkilö. Hänen yrityksensä omisti parhaimmillaan yhdeksäntoista elokuvateatteria eri puolilla Suomea. (Marja-Liisa Swahnin haastattelu 1988, työntekijänä Savoy-teatterissa vuosina 1937-1976)
Kluuvikadulla toimineen elokuvateatteri Maximin käytyä liian pieneksi 1950-luvulla Suomen elokuva-arkisto siirsi esitystoimintansa muutamaksi vuodeksi Savoy-teatteriin. 1960-luvulla rakennettiin parvekkeelle toinen konehuone ja koko etuseinän peittävä kaareva valkokangas.
1986 Lilla Teaternin Hamlet oli ensimmäinen kokoillan puheteatteriesitys.
Nykyisen vierailuteatterin tarina alkoi vuonna 1986 Helsingin kaupungin kulttuurilautakunnan päättäessä esittää lausuntonaan kaupunginhallitukselle, että Savoy-teatterin tilat vuokrattaisiin Helsingin kaupungin käyttöön kulttuuriasiainkeskuksen hallintaan (Helsingin kaupungin kulttuurilautakunta, lisäesityslista 11.6.1986)